Separointivaiheen jälkeen oli tarkoitus laittaa yläleukaan kiinteät oikomiskojeet. Pieni mutka ilmestyi kuitenkin matkaan. Nimittäin allergia.
Hoidossa normaalisti käytettävät metalliseokset sisältävät nikkeliä. Tämän vuoksi päädyimme testaamaan miten minun kehoni sietää nikkeliä. Vaikka allergia on todettu, niin sen ilmenemisherkkyys vaihtelee yksilöittäin. Tällä kerralla laitettiinkin vain renkaat poskihampaisiin, eikä muuta.
Renkaiden laittaminen käy yllättävän nopeasti. Ensin sovitettiin eri kokoisia metallirenkaita hampaan ympärille. Sopivien löydyttyä olikin vuorossa hampaan puhdistus ja esikäsittely kiinnityssementtiä varten.
Suussa työskentely on aikamoista taiteilua. Suussa on kosteaa ja jotkut hoidossa käytettävät aineet eivät siedä kosteutta ennen kovetusta. Kuinka paljon kosteutta pitää eristää ja millaisia keinoilla? No se riippuu tekijästä, asiakkaasta ja tilanteesta. Ei ole yhtä oikeaa välinettä tai tyyliä tehdä sitä. Jokainen työntekijä löytää oman tapansa siihenkin haasteeseen. Minä pääsin helpolla. Pari vanurullaa ja peili venyttämässä huulta. Toki sijaintinkin vaikutti asiaan, työskenneltiin yläleuassa.
Kiinnityssementti pursotettiin metallirenkaaseen, jonka jälkeen se istutettiin juuri oikealle kohdalle hampaan ympärille. Tämän jälkeen tuli tarkka valokovetus joka puolelta.
Sitten olikin valmista. Asennus itsessään ei tuntunut pahalta, mutta sovittaminen oli inhottavaa, kun hampaat olivat jo valmiiksi arat.
Nyt jäädään jännittämään, tuleeko suuhun reaktioita ja jos tulee, millaisia…