Tähän käyntiin osasinkin jo varautua, ottamalla särkylääkkeen ennakkoon. Edellisillä käynneillä leukojen louksuttelu teki kipeää leukaniveleen, joten nyt otin varman päälle.
Renkaista ei tullut mitään erityisiä tuntemuksia suuhun, eikä hammaslääkärikään limakalvoilta löytänyt merkkiä allergisesta reaktiosta. Uskallettiin siis jatkaa kojeistamista.
Kiinteiden kojeiden asentaminen suuhun käy yllättävän nopeasti. Taas suussa tuntuu tutut, vanurullat ja peili, suojaamassa kosteudelta ja siirtämässä huulta pois tieltä. Etuhampaiden välistä menee niin sanottu keskilinja. Ensin kiinnitettiin braketit keskilinjan toisella puolella oleviin hampaisiin ja sen jälkeen sama homma toiselle puolelle.
Brakettien kiinnityksessä tarvitaan sidostusainetta. Haju on voimakas ja huomaan sen valtaavan koko hajuaistini. Sitä voisi kuvailla pistäväksi ja se tuo mieleen kynsilakan. Sidostus on tärkeä vaihe, sillä se takaa braketin pysymisen hampaassa. Toisaalta liian vahva sidos voi johtaa siihen, että hampaan kiille vaurioituu, kun braketteja poistetaan.
Tekniikka- ja taitolaji tämä oikomishoito. Harmi ettei tälle ammattikunnalle järjestetä mitään erityisiä julkisia palkitsemistilaisuuksia. Teemu Selänne saa kantaa sormessaan Stanley Cup -sormustaan, J. Karjalaisen hyllystä löytyy Emma-patsas ja Aki Kaurismäki voi ihailla Jussi-patsastaan.
Miltähän mahtaisi näyttää oikojien gaalassa jaettava pysti?
No mutta, palataan takaisin hammashoitokäyntiin. Kojeistuksen jälkeen suu tuntuu täydeltä. Ylähuuli etsii paikkaansa. Sitä ei voi pitää enää samassa asennossa, kuin aiemmin. Rentoutunein asento löytyy rautojen kohdalta. Huulilinja nousee vähän ylemmäs ja itse huomaan sen muuttavan heti myös ulkonäköä.