Oikomishoitoa on nyt takana jo muutamia kuukausia. Alussa koko suu tuntui omituiselta, eikä ollenkaan omalta. Huulet eivät meinanneet löytää sopivaa asentoa ja syöminen oli haastavaa.
Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen. Oikomiseen tarkoitetut hammasraudat ovat ylähampaissa tällä hetkellä, kohta saan samanlaiset alahampaisiinkin. Nyt olen sopeutunut elämään ylärautojen kanssa.
Hampaiden puhdistus vaatii enemmän aikaa. Niihin tarttuu herkästi erilaiset ruoat, toiset enemmän toiset vähemmän. Toisinaan hampaat ovat niin kipeät, että ruoan pitää olla pehmeää ja helposti pureskeltavassa muodossa. Hammasrivistö on muuttunut, jonka johdosta etuhampaita en voi käyttää ruoan lohkomiseen. En saa etuhampaita helposti purtua yhteen, koska oikomisen myötä etuhampaiden vastaparit ovat liian kaukana toisistaan. Joudun ottamaan tämän asian huomioon ruokailussa.
Juuri kun olen tottunut ylähampaissa oleviin hammasrautoihin, niin tilanne muuttuu taas. Alahampaisiin laitetaan raudat. Sen jälkeen joudun aloittamaan totuttelun uudelleen.
Oikomishoito on seikkailu, jossa joudut sietämään epämukavuutta, kipua, ulkonäön muuttumista ja elintapojen muutoksia. Seikkailu sisältää myös onnellisen lopun, sen vuoksi tänäänkin pakkaan mukaani ison annoksen positiivista energiaa ja jatkan retkeäni hammasmaailmassa.
Voit lukea retkeni alkutaipaleesta vaikkapa tästä aiemmin kirjoittamastani postauksesta: Ensimmäinen käynti kirurgilla.